Kotitalousasiakkaan sähkön hinnan muodostuminen

Sähkön siirron maksu koostuu sähköverkon käyttö-, kunnossapito- ja ylläpitokuluista, mittarointikuluista sekä verkon pääomakuluista. Valtaosa sähkön siirtohinnasta käytetään investointeihin ja kunnossapitoon. Jakeluverkkoyhtiöt maksavat alue- ja kantaverkkoyhtiöille siirtomaksuja, jotka muodostavat yli kymmenesosan siirtohinnasta. Pienempi osuutensa on myös verkossa syntyvillä energiahäviöillä, jotka verkkoyhtiö ostaa markkinoilta. Sähkön siirtomaksuilla siis kustannetaan kaikki se, mitä tarvitaan, jotta asiakas pääsee käymään sähkökauppaa kantaverkkotasolla eli koko sähköverkko asiakkaan liittymispisteestä kantaverkkoon.

Verkkoyhtiön kulut ovat suurelta osin kiinteitä kuluja, joihin ei asiakkaan käyttämän energian määrä vaikuta. Tämän vuoksi siirtohinta painottuu perusmaksuun. Hyvin vähän sähköä käyttävän asiakkaan kokonaissähkölasku voi olla lähes kokonaan sähkön siirron perusmaksua. Tällainen saattaa olla tilanne esimerkiksi kesäasunnoissa.

Sähkömarkkinalain mukaan sähkön siirtomaksut tietyllä pääsulakekoolla ovat koko verkkoalueella samat eli siirtomaksun suuruus ei voi vaihdella esimerkiksi sen mukaan asuuko sähkönkäyttäjä taajamassa vai maaseudulla tai käytetäänkö sähköä paljon vai vähän.